Suuri logiikka, Amerikan uusi etupiirijako

Monet pitävät Donald Trumpin ulkopolitiikkaa pelkkänä kaaoksena, mutta pinnan alla vaikuttaa johdonmukainen oppi. Ukraina, Venäjä, Grönlanti, Venezuela ja Iran eivät ole erillisiä pelinappuloita, vaan osa laajempaa maailmanjärjestyksen uusjakoa. Tämä strategia nojaa kahteen pilariin, Yhdysvaltojen ehdottomaan dominanssiin läntisellä pallonpuoliskolla ja hallittuun etääntymiseen Euroopan liberaalista järjestyksestä. Washingtonissa Eurooppaa ei enää nähdä arvokkaana liittolaisena, vaan kalliina taakkana, joka rajoittaa Amerikan omaa voimankäyttöä.

Venäjä, suhde ja Ukrainan kohtalo
Trumpin tavoitteena on alusta asti ollut liittoutuminen Putinin kanssa. Kyse ei ole
henkilökohtaisesta mieltymyksestä, vaan kylmästä strategisesta logiikasta. Lähentyminen Venäjän kanssa tarjoaisi Yhdysvalloille kolme merkittävää etua:
• Kiinan ja Iranin akselin murtaminen, Moskova halutaan irrottaa itäisestä liittoumasta.
• Energiamarkkinat, Venäjän valtavat resurssit halutaan avata amerikkalaisille yhtiöille.
• Vastuunpako, Euroopan turvallisuus halutaan siirtää eurooppalaisten itsensä maksettavaksi.

Tämä kehitys huipentui elokuussa 2025 Anchoragen huippukokoukseen Alaskassa. Putinin saapuminen Yhdysvaltain maaperälle ensimmäistä kertaa sitten Ukrainan suurhyökkäyksen
alun oli valtava symbolinen voitto Kremlille. Se, että eurooppalaiset ja ukrainalaiset jätettiin neuvottelupöydän ulkopuolelle, viestitti selvästi, ettei Trump näe Ukrainaa liittolaisena, vaan
pelinappulana. Vaikka kokous päättyi pattitilanteeseen, se murensi lännen yhtenäisyyden ja teki selväksi, ettei Trump näe Ukrainaa liittolaisena, vaan pelinappulana.

Euroopan kylmä kyyti
Samaan aikaan kun Washington kosiskeli Moskovaa, se käänsi selkänsä Brysselille.
Varapresidentti JD Vance ja uusi kansallinen turvallisuusstrategia antoivat ymmärtää, ettei Yhdysvallat ole enää Euroopan turvallisuuden automaattinen takaaja. Viesti oli tyly, ostatkaa oma sateenvarjonne. Trumpin vaatimus viiden prosentin puolustusmenoista pakotti Euroopan reagoimaan. NATO,n pääsihteeri Mark Rutte ja EU,komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen joutuivat luonnostelemaan massiivisia
uudelleenaseistautumisohjelmia. Tämä ei ollut vahinko, vaan harkittu liike. Vähentämällä sitoumuksiaan Euroopassa Yhdysvallat vapauttaa resurssejaan Tyynellemerelle ja omalle takapihalleen.

Monron oppi 2.0, Läntinen pallonpuolisko

Amerikan strategian toinen puoli on aggressiivinen paluu Monron oppiin. Yhdysvallat pyrkii palauttamaan täydellisen ylivallan omalla pallonpuoliskollaan.
• Venezuela, Tammikuussa 2026 nähty sotilasoperaatio Maduron kiinniottamiseksi oli voimannäyttö, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin. Tavoitteena ei ollut vain demokratia, vaan Venezuelan jättimäisten öljyvarantojen hallinta ja Kiinan sekä Venäjän vaikutusvallan eliminointi alueelta.
• Grönlanti, Myös Grönlanti on noussut strategiseksi prioriteetiksi. Hallitsemalla Grönlantia Yhdysvallat varmistaa otteensa arktisista kulkureiteistä ja luonnonvaroista samalla, kun ilmastonmuutos avaa uusia laivaväyliä pohjoisessa.

Iran, Akselin heikoin lenkki
Iranin rooli tässä palapelissä on toimia varoituksena. Vuoden 2025 ilmaiskuilla Iranin ydinlaitoksiin Trump saavutti useita tavoitteita kerralla, se turvasi Israelin aseman, lähetti viestin Kiinalle ja heikensi Venäjän sotakoneistoa, joka on ollut riippuvainen iranilaisista lennokeista. Se, ettei Venäjä rientänyt Iranin avuksi, osoitti Trumpin strategian toimivan, Putin asetti suhteensa Washingtoniin strategisen kumppaninsa edelle.

Yhteenveto, Kaupankäyntiä turvallisuudella
Kyseessä on tunnistettava, joskin riskialtis suuri strategia. Sen ytimessä on
transaktionaalisuus,
• Allianssit eivät ole enää pysyviä arvoyhteisöjä, vaan suojelurahaa muistuttavia sopimuksia.
• Yhdysvallat keskittää voimansa omien rajojensa läheisyyteen ja strategisiin solmukohtiin.
• Globaali liberaali järjestö puretaan ja korvataan kahdenvälisillä voimapoliittisilla diileillä.

Suurin vaara on hallitsematon ketjureaktio. Kun Yhdysvallat hylkää 80 vuotta kestäneen roolinsa maailmanpoliisina, se luo valtatyhjiön, jonka täyttymisestä ei ole takeita. Strategia saattaa tuoda lyhyen aikavälin etuja, mutta se tekee maailmasta samalla arvaamattomamman ja vaarallisemman paikan.

– Mika Aaltola