Suomelle Venäjä on aina ensin: Rehellinen tilannekuva Suomesta ja Euroopasta

• Venäjä ei ole voittanut Ukrainassa, mutta Venäjä on silti strategisesti vaarallinen: sen tavoitteena on hajottaa lännen yhtenäisyys, ei saavuttaa sotilaallista voittoa.
• Suomi on NATO:n etulinja — 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa tekee Venäjästä Suomen strategisen prioriteetin numero yksi.
• Hormuzin salmi ei ole Amerikan vaan Euroopan giljotiini: jos salmi sulkeutuu,
eurooppalainen teollisuus sakkaa ja puolustusinvestoinnit vaikeutuvat juuri silloin, kun niitä eniten tarvitaan.
• Transatlanttinen turvatakuu on edelleen olemassa, mutta se on nyt ehdollinen: hinta on puolustusmenot, kauppamyönnytykset ja poliittinen lojaalisuus, joka ei aina vastaa eurooppalaisia intressejä.
• Euroopan on toimittava: Ukrainaa aseistettava, pakotteet pidettävä ja Venäjälle rakennettava tilanne, jossa neuvottelematta jättäminen käy liian kalliiksi. Euroopan täytyy päättää ehdot — ei Moskova.

Maailma on vaarallisempi kuin vuosi sitten. Se on myös paljaampi.

Epäselvyyden aika ei tarkoita hallitsematonta tilannetta. Suomi tietää nyt tarkemmin, kuin koskaan, missä se seisoo, kenen kanssa ja mitä vastaan. Se on kylmä tieto. Mutta se on parempi kuin illuusio, vääristynyt turvallisuuden tunne.

Venäjä ei ole voittanut. Se on selvinnyt. Ukrainan sota jatkuu viidettä vuotta. Venäjä etenee Donbassissa hitaasti ja valtavin tappioin. Valtio, joka käyttää kolmasosan budjetistaan sotaan, ei ole nouseva suurvalta. Se on valtio, joka syö omaa tulevaisuuttaan.

Mutta selvinnyt Venäjä on silti vaarallinen Venäjä. Kreml ei tarvitse sotilaallista voittoa Ukrainassa saadakseen strategisen hyödyn. Riittää, että läntinen yhtenäisyys hajoaa. Siksi Venäjä satsaa Euroopan epävakauttamiseen ja vaalien sotkemiseen, esimerkiksi Unkarissa. Riittää, että Eurooppa väsyy. Venäjälle riittää, että rauhanpaine johtaa sopimuksiin, jossa hyökkääminen palkitaan. Näin se pitää Euroopan aisoissa ja saa rakennetuksi rajalleen etupiiriä.

Trump painostaa kesäkuuta 2026 Ukrainan periksiantamisen takarajana. Sopimus, joka jäädyttää sodan Venäjän nykyisille valloitetuille alueille ja sulkee Ukrainan NATO-oven, ei ole rauha. Se on tauon osto ja ennakkotapaus, joka kaikuu suoraan Suomen rajalla. Saksa, Ranska, Puola ja Baltia ymmärtävät tämän. Eurooppa ei hyväksy heikkouden merkkiä diplomatian vaatteissa. Euroopan Pohjoinen on ainakin tukenamme.

Transatlanttinen suhde on muuttunut kaupaksi. Tämä ei ole moraalinen tuomio, vaan strateginen tosiasia.

Yhdysvallat priorisoi nyt Iranin sotaa ja Hormuzin salmen avaamista. Trumpin hallinto on myöntänyt väliaikaisia  öljypoikkeuksia venäläiselle öljylle, nimenomaan öljynhintojen vakauttamiseksi. Ne heikentävät nyt eurooppalaista Venäjä-sanktioiden yhteistä rintamaa. Eurooppa kokee tämän petoksena. Venäjä hyötyy silti korkeista öljynhinnoista ja saa hengitystilaa.

Hormuz ei ole Amerikan giljotiini. Se on Euroopan. Jos salmi sulkeutuu pitkäksi aikaa, eurooppalainen teollisuus sakkaa ja puolustusinvestoinnit vaikeutuvat juuri silloin, kun niitä eniten tarvitaan. Ukraina ja Iran eivät ole kaksi erillistä kriisiä. Ne ovat saman pelin kaksi näyttämöä. Näyttämö paljastaa myös Trumpin prioriteetit, jotka eivät ole samat kuin Euroopan intressit. Intressierkauma vain kasvaa ja näkyy kasvava NATO vihamielisyytenä USA:n hallinnossa.

Olen arvioinut, että tilanne Euroopassa pahenee episodimaisesti — ei lineaarisesti vaan aalloissa, erillisten kriisivaiheiden kautta. Iran ja Hormuz on yksi tällainen episodi. Se ei ole viimeinen. Jokainen episodi testaa lännen yhtenäisyyttä uudelleen. Venäjä laskee, että jossain vaiheessa yhtenäisyys murtuu. Kesästä tulee NATOn kannalta tukala.

Amerikkalainen turvatakuu on yhä olemassa, mutta se on nyt ehdollinen. Hinta on puolustusmenot Yhdysvaltojen määrittelemällä tasolla, kauppamyönnytykset ja poliittinen lojaalisuus kysymyksissä, jotka eivät aina vastaa eurooppalaisia intressejä. Riippuvuus yhdestä toimijasta on itsessään haavoittuvuus. Tämä on kutsu Euroopalle ottaa oma paikkansa.

Suomi on NATO:n etulinja. Tätä ei pidä kiertoilmaista. 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa tekee tilanteesta konkreettisemman kuin missään muualla Euroopassa. Venäjä on meidän strateginen prioriteettimme numero yksi. Se ei ole vanhanaikaista pelkoa. Se on kylmää geostrategista realismia.

Venäjä on kasvattanut joukkojaan Karjalassa. Hybridiuhat ovat eskaloituneet: sabotaasi, rajahäirintä, GPS-häirintä Itämerellä, taistelut Suomenlahden energiasatamissa ja paheneva painostus. Nämä eivät ole kenties laajasti tappavia. Mutta ne myrkyttävät luottamusta yhteiskunnassa. Väsyttäminen on Venäjän halvin ase.

Suomi ei ole kuitenkaan puolustuskyvytön. Päinvastoin. Vuonna 2022 Suomi teki sukupolven päätöksen. Se oli rohkea. Se oli oikea. Olen sanonut vuosien varrella, ettei NATO ole mikään ruusutarha. Eihän se ole. Liittokunta on kansallisten etujen taistelukenttä siinä kuin mikä tahansa poliittinen rakenne. Mutta hyökkäys Suomeen ei ole enää hyökkäys yhtä maata vastaan. Se on hyökkäys liittoa vastaan. Tämä on fundamentaalinen muutos, ei paperilla vaan Kremlin operatiivisessa suunnittelussa.

Meillä on tänä päivänä vahvin mahdollinen strateginen asema historiassamme, osana vahvistuvaa Pohjolan linnaketta pohjoisessa Euroopassa.

Euroopan on lopetettava reagoiminen ja alettava rakentamaan kovemmalla vauhdilla. Ukrainaa aseistetaan niin, että rintamalinja stabiloituu Venäjän kustannuksella. Paine kääntyy. Pakotteet pidetään ja tiivistetään.

Venäjän talous kestää, mutta se ei kasva. Euroopan puolustusintegraatio etenee niin nopeasti, että Venäjä näkee sulkeutuvan ikkunan. Venäjän kanssa ei neuvotella, kun se on vahva. Sille on rakennettava tilanne, jossa neuvottelematta jättäminen käy liian kalliiksi. Eurooppa päättää ehdot. Ei Moskova.

Suomen tehtävä tässä on selvä: pidämme Venäjän prioriteettina, painostamme EU:ta yhteiseen linjaan ja valmistaudumme skenaarioon, jossa Trump tekee kaupan, joka ei palvele eurooppalaista turvallisuutta. Emme hyväksy sitä hiljaa.

Suomi on selvinnyt ennenkin tilanteista, joissa ulkopuolinen olisi kirjoittanut sen pois. Kansallinen kokemus ei ole nostalgiaa. Se on todiste asenteesta. Vahvin pelotteemme sodan pitämiseksi poissa. Pienellä kansalla on kyky tehdä päätöksiä, jotka ylittävät sen koon. Se ei johdu sattumasta. Se johtuu siitä, että tämä maa on tottunut olemaan rehellinen itselleen.

Suomalaiset eivät elä illuusioissa. Se on strateginen vahvuus. Tämä on vakavaa aikaa. Mutta vakava aika ei tarkoita toivotonta aikaa. Meillä on tieto, liittolaiset ja tahto. Venäjä laskee, että länsi väsyy.

Näytetään, että laskelma on väärä.

-Mika Aaltola

Mika Aaltola on europarlamentaarikko (kok.), dosentti ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hän on aiemmin toiminut Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajana. Euroopan parlamentissa hän keskittyy erityisesti Euroopan ja Suomen kokonaisvaltaisen turvallisuuden vahvistamiseen, demokratian puolustamiseen, Ukrainan tukemiseen, sekä Euroopan strategisen kilpailukyvyn parantamiseen.

*Artikkelin rakenne optimoitu tekoälyavuseisesti. Teksti on kirjoittajan omaa tuotantoa.