Lännen strateginen vastaus Kiina–Venäjä-akselin haasteeseen: samassa veneessä, eri airoilla

Eurooppa on jälleen vedenjakajalla. Kiinan kiristyvä ote globaaleista toimitusketjuista ja sen tuki Venäjän hyökkäyssodalle ovat muuttaneet geotalouden realiteetit turvallisuuspolitiikaksi ja geopolitiikaksi. Sääntöperäisyyden aikakausi, jolloin kauppa ja politiikka pidettiin erillään, on päättynyt. Ei kannata surra sen perään, mikä ei enää palaa. Se on seurausta laajamittaisesta sodasta Euroopassa ja nopeasti kaksinapaistuvasta maailmastamme. Nyt jokainen mineraali, jokainen toimitusketju ja jokainen raaka-aine on osa valtapolitiikan suurempaa peliä.

Trump tuli soitellen sotaan, johon Kiina oli jo valmistautunut. Oli miten oli, elämme tämän pelin realiteettien kanssa keskellä isoa eurooppalaista sotaa. Venäjän kolmensadan vuoden laajentumishakuinen historia kertoo karulla tavalla, mistä geopolitiikassa on viime kädessä kysymys: alueiden ja erityisesti pullonkaulojen, kuten salmien, kapeikkojen ja merien, suorasta tai epäsuorasta hallinnasta. Geoekonomiassa kyse on globaalien virtojen, kuten raaka-aineiden, pääomien, datan ja teknologian hallinnasta ja säätelystä, esimerkiksi sanktioista, tulleista ja vientiluvista.

Kiinan geopoliittisia siirtoja pelätään erityisesti Taiwanin suhteen. Epäsuorasti Kiina on Venäjää tukemalla tehnyt jo siirtoja Euroopan kartalla meidän päänmenoksemme. Samalla se hallitsee harvinaisten maametallien ja kriittisten raaka-aineiden ketjuja tavalla, joka antaa sille aseman, johon yksikään länsimaa ei yksin pysty vastaamaan. Yhdysvalloilla on valtteja dollaritaloudessa, pääomavirroissa ja puolustusteknologiassa. Euroopan kortit ovat vähäisemmät, mutta olemassa.

Euroopalle lankeaakin erityisen vaikea rooli, koska Kiinan tukemana Venäjä pystyy pitkäkestoiseen sotaan Euroopan sydämessä. Ukrainan sotilaallinen tuki sitoo meidät Yhdysvaltoihin, eikä meillä ole varaa tasapainopolitiikkaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä.

Trumpin toisen kauden myötä transatlanttinen suhde on saamassa uuden, realistisemman muodon. Yhdysvallat ei peittele intressejään eikä Eurooppa-kritiikkiään. Me taas haikailemme menneen perään, joka ei enää palaa. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat kuitenkin samassa veneessä, vaikka aallokko on kovaa ja usein ristikkäistä.

Trump painostaa Eurooppaa peliliikkeisiin Kiinan suhteen väläyttelemällä Putin-korttia. Katsotaan nyt toteutuuko Trump–Putin-tapaaminen kahden viikon kuluessa. Enemmän kyseessä on trumppilainen kahden rattaan peli. Zelenskylle viesti on: älä oleta tukea ilman uusia ehtoja. Pelisäännöt ovat kaudellani. Euroopalle viesti kuuluu: ottakaa enemmän vastuuta, lähettäkää Taurukset, Yhdysvaltojen sitoutuminen ei ole automaattista, ja muistakaa myös Kiina-tullit. Jos Eurooppa-ei pelaa nätisti, Yhdysvalloilla on liikkumatilaa. Tämä on strateginen liike, jossa hän siirtää odotusten ja pelon painopistettä ja valmistaa kenttää mahdolliselle neuvotteluasemalle erityisesti Kiinan suhteen.

Trumpin tyyli on kahden rattaan peliä, kotimaiseen yleisöön suunnattua voiman esittämistä ja ulospäin kohdistettua paineen asettamista. Hän käyttää epävarmuutta vipuvartena, jolla pakottaa Euroopan ja Ukrainan miettimään omia heikkouksiaan.

Kiinan strategisten maametallien vientirajoitukset, joita tarvitaan asejärjestelmissä ja korkean teknologian siruissa, eivät ole pelkkää kiusantekoa, vaan kylmää strategista painetta. Se on muistutus siitä, että riippuvuudesta on tullut uuden ajan ase.

Transatlanttinen liitto ei voi enää nojata menneisyyden rooleihin. Kun Venäjä jatkaa hyökkäystään ja Kiina sen tukemistaan, Euroopan on nähtävä, että nämä kaksi uhkaa kietoutuvat toisiinsa. Yhdysvalloissa kasvaa nyt ymmärrys siitä, ettei Venäjästä tule koskaan kumppania, koska se on sitoutunut Kiinaan. Näissä oloissa meidän tehtävämme on rakentaa uutta yhteistä järjestystä, jossa Eurooppa ei ole Yhdysvaltain varjo, vaan sen tuleva tasavertainen liittolainen.

Kummatkin ovat toisilleen korvaamattomia. Tämä on hetki, jolloin Atlantti ei erota, vaan yhdistää, vaikka Trump tuntuisi kuinka mahdottomalta.

EU:n kriittisten raaka-aineiden direktiivi on alku uudelle aikakaudelle. Se on signaali, että Eurooppa kykenee puolustamaan omaa teollista perustaan ilman protektionismin houkutusta. Kyse ei ole sulkeutumisesta, vaan oikeudenmukaisen kilpailun palauttamisesta. Samalla sen avulla voidaan hakea yhteistä intressi-keskeistä näkemystä Trumpin kanssa Ukraina-rahastosta ja Kiinan patistamisesta.

Euroopan on rakennettava oma geotaloudellinen puolustuslinjansa Afrikkaan, Ukrainaan ja omiin pohjoisiin maaperiinsä. Samalla meidän on vastattava Kiinan painostukseen yhdistämällä voimat Yhdysvaltojen kanssa. Tullitulot, jäädytetyt Venäjän varat ja kriittisten mineraalien yhteiset investointirahastot on valjastettava Ukrainan tueksi ja teollisen kapasiteetin vahvistamiseen.

Uusi Ukraina ”Victory Fund” -malli eurooppalaisin ehdoin tekisi meistä aloitteentekijöitä, ei seuraajia. Trump voi elehtiä, mutta todellinen valta on sillä, joka pystyy luomaan kestävän mallin. Mutta Kiina-asiasta tuskin pääsemme eroon.

Suomella on tässä kokonaisuudessa erityinen rooli. Olemme kestävän kaivostoiminnan potentiaalinen suurvalta, maa, joka yhdistää vastuullisuuden ja teknologisen edistyksen. Nyt maaperän litium, koboltti ja nikkeli eivät ole vain vientituotteita, vaan turvallisuuspolitiikkaa, resursseja, joilla Eurooppa voi irtautua Kiinan koukuista.

Geopoliittisesti Suomi voi olla ankkuri Pohjolan, Ukrainan ja Yhdysvaltain välillä. NATO-jäsenyyden myötä meillä on uskottavuus, joka kantaa talouden ja turvallisuuden rajapintaan. Jos jäämme passiivisiksi, meistä tulee ankkuroimaton maa, jota suuremmat siirtelevät. Mutta jos tartumme hetkeen ja yhdistämme vapauden, vastuun ja voiman, voimme muotoilla Euroopan, joka seisoo suorana ja katsoo Pekingiin omilla ehdoillaan, ei vain hakeudu Washingtonin suojaan.

Trumpin suhteen välttämättömyydestä ei kannata tehdä hyvettä. Tilanne vaatii realiteettien tunnistamista. Trumpin mielistely on turhaa, sillä hän tarvitsee Eurooppaa siinä missä Eurooppa häntä. Kiina ei ole meille vaihtoehto, mutta sen aiheuttama geopoliittinen paine on hyödynnettävä viisaasti pelissä Ukrainasta ja transatlantisista suhteista.

– Mika Aaltola