Imartelun ansa: Eurooppa pelaa vaarallista peliä

Eurooppa pelaa vaarallista peliä. Lievittely Donald Trumpin suuntaan ei turvaa sen asemaa, vaan rapauttaa sitä. Presidentin palattua valtaan eurooppalaiset johtajat ovat kiirehtineet Washingtoniin, tuoneet kohteliaisuuksia ja rakentaneet näyttäviä eleitä. Emmanuel Macron ylistää Trumpin visionäärisyyttä, Naton uusi pääsihteeri Mark Rutte keventää tunnelmaa huumorilla ja Olaf Scholz varoo loukkaamasta. Viesti on sama: älä rankaise meitä tulleilla, älä käännä selkääsi Ukrainalle, pidä Nato koossa.

Machiavellin varoitus

Diplomatiassa imartelu on vanha keino. Machiavelli tiesi, että heikompi voi joskus pehmittää ailahtelevaa ruhtinasta saadakseen lisäaikaa. Mutta hän varoitti myös: “Imartelu ilman voimaa johtaa tuhoon.” Tätä todistamme nyt. Alaskassa Trump lähestyi Putinin kantoja, Washingtonissa taas järjestettiin lännen yhtenäisyyden näytös. Eurooppa toivoo jälleen, että Trump pettyisi Putiniin ja tällä kertaa reagoisi toisin. Mutta tämä on toiveajattelua, ei strategiaa.

Rinnakkaistodellisuuksien politiikka

Alaskan ja Washingtonin kokoukset eivät olleet perinteistä diplomatiaa, vaan tosi-tv:tä. Putin sai voittonsa, länsi vakuutti itselleen yhtenäisyydestä – mutta todellisuuspohja jäi ohueksi. Trumpin ja Putinin maailmassa imartelu on valuuttaa, ja Eurooppa maksaa sen hinnan.

Historia varoittaa

Thukydides opetti Peloponnesolaissodasta karun periaatteen: “Vahvat tekevät mitä voivat, heikot kärsivät mitä täytyy.” Euroopan sanat Trumpin suuntaan muistuttavat Meloksen epätoivoisia vetoomuksia Ateenalle – kohteliaita mutta tuomittuja epäonnistumaan. Sama toistui 1930-luvulla, kun Neville Chamberlainin liennytys ei turvannut rauhaa vaan rohkaisi Hitleriä vaatimaan lisää. Nyt Eurooppa kulkee samaa tietä Trumpin kanssa.

Trumpin logiikka

Trump ei usko instituutioihin, vaan kahdenvälisiin diileihin. Hänen maailmassaan imartelu on merkki heikkoudesta, pelko on neuvotteluvaltti ja voima ratkaisee. Euroopan sanat eivät nojaa voimaan, kun sen sotilaallinen vahvistuminen on hidasta, yhtenäisyys rakoilee ja taloudellinen selkäranka natisee.

Euroopan valinta

Jos imartelu jatkuu, Trump saa vapaat kädet. Hän voi pakottaa Ukrainan alueluovutuksiin ja palkita Moskovaa pakotteiden höllentämisellä. Tällä tiellä Eurooppa marginalisoituu geopoliittiseksi kulissiksi. Vaihtoehto on toinen: rakentaa voimaa, vahvistaa sotilaallisia kykyjä, kasvattaa puolustusteollisuutta ja pitää poliittinen yhtenäisyys.

Trump arvostaa vain niitä, jotka tuovat pöytään omaa voimaa. Jos Eurooppa haluaa vaikuttaa, sen on osoitettava arvonsa, ei toistettava Meloksen kohtaloa.

Arendt ja todellisuuden mureneminen

Hannah Arendt varoitti politiikan todellisuuden hämärtymisestä. Imartelu korvaa totuuden opportunismilla ja luo vaihtoehtoisen todellisuuden. Alaska ja Washington olivat teatteria: länsi vakuutti itselleen olevansa yhtenäinen, mutta käytännössä Putin voitti ilman vastarintaa.

Johtopäätös

Eurooppa on tienhaarassa. Se voi jatkaa imartelun tiellä ja kutistua näyttelijäksi muiden lavastuksessa – tai rakentaa omaa voimaa ja vaikuttaa tulevaisuuteensa. Kohteliaisuudet haihtuvat. Voima jää.

– Mika Aaltola