Tänään juhlistamme Suomen itsenäisyyspäivää. Päivää, joka on omistettu kansamme historialle, ja kaikelle sille, mitä olemme suomalaisella periksiantamattomuudella saavuttaneet.

Itsenäisyytemme on paitsi muistutus saavutuksistamme, myös  muistutus siitä vastuusta, joka meillä synnyinmaastamme on. Se on osoitus siitä, että pieni kansa voi suurtenkin valtioiden varjoissa puolustaa arvojaan, selvitä myrskyistä ja toimia esimerkkinä ja mallin näyttäjinä itseään suuremmille.

Itsenäisyytemme juuret ovat syvällä historiallisessa maaperässä. Vuosi 1917 oli alku sille tarinalle, jota olemme sittemmin yhdessä kirjoittaneet – tarinalle, joka on täynnä rohkeutta, sitkeyttä ja työtä. Talvisota ja jatkosota eivät olleet vain taisteluita maaperästämme, vaan kamppailuja olemassaolostamme. Veteraanimme eivät vain puolustaneet Suomen rajoja, vaan vahvistisvat perustan yhteiskunnalle, joka kunnioittaa vapautta ja yhtenäisyyttä. Yhteiskunnan, joka puolustaa heikoimpiaan ja tarjoaa mahdollisuuden kaikille. He muistuttavat meitä vielä tänäkin päivänä siitä, että mikään suuri saavutus ei synny ilman yhteistä tahtoa ja uhrauksia.

Suomen tarina ei kuitenkaan ole vain sodan ja selviytymisen historiaa. Se on myös jälleenrakentamisen, modernisaation ja innovaatioiden tarina. Maamme nousi sotien jälkeisestä köyhyydestä yhdeksi maailman edistyneimmistä hyvinvointivaltioista. Johdimme metsäteollisuutta ja rakensimme Nokian kaltaisia menestystarinoita. Tämä nousu ei ollut itsestäänselvyys – se oli seurausta kestävästä työmoraalista, yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta ja rohkeudesta katsoa tulevaisuuteen. Tänä päivänä Suomi tunnetaan maailmalla tasa-arvostaan, koulutusjärjestelmästään ja teknologiastaan. Olkaamme ylpeitä siitä, mitä olemme yhdessä saavuttaneet.

Nykyhetki kuitenkin haastaa meidät uudelleen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on paljastanut, kuinka haavoittuvia turvallisuusjärjestelmät voivat olla, ja muistuttaa meitä siitä, ettei vapaus ole koskaan itsestäänselvyys. Samalla taloudellinen epävarmuus ja poliittinen polarisaatio asettavat kansakuntamme eteen kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Velkaantuminen ja työllisyysongelmat puristavat talouttamme. Nämä eivät kuitenkaan ole esteitä, vaan haasteita, jotka voimme voittaa – kuten olemme aina ennenkin tehneet.

Suomalainen rohkeus ja kyky nousta vaikeuksien yli on juurtunut syvälle kansanluonteeseemme. Tämä rohkeus näkyy paitsi suurissa päätöksissä myös arjen teoissa. Pienillä paikkakunnilla, joissa lumiset pellot ja pimeät metsät ympäröivät kyläraitteja, ihmiset tekevät hiljaista, mutta valtavan tärkeää työtä. He rakentavat yhteisöjään, tukevat naapureitaan ja pitävät Suomen elinvoimaisena. Ilman näitä pieniä tarinoita ei olisi suurta Suomea.

Tämä päivä ja tämä aika jossa elämme on myös muistutus siitä, että turvallisuus ei ole pelkästään armeijoita ja rajoja, vaan se on myös yhteiskunnallista vakautta, taloudellista kestävyyttä ja kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Suomi on pitkään ollut tunnettu kyvystään rakentaa sillanpääasemia kriisien keskellä – ei vain sotilaallisessa mielessä, vaan myös kansainvälisen diplomatian ja innovatiivisten ratkaisujen kautta. Meidän on jatkossakin varmistettava, että olemme valmiita puolustamaan itseämme kaikilla rintamilla. Siksi puolustuskykymme vahvistaminen, kuten esimerkiksi keskustelu Ottawan sopimuksesta luopumisesta, on paitsi pragmaattinen myös eksistentiaalinen kysymys. Siksi olen yhdessä monien kokeneiden turvallisuusasiantuntijoiden ja diplomatian ammattilaisten kanssa ollut perustamassa kansalaisaloitetta, joka tähtää Suomen turvallisuuden vahvistamiseen ja varmistaa, että meillä on kaikki tarvittavat välineet puolustaa maatamme tulevaisuudessakin. Kehotan teitä kaikkia liittymään mukaan ja allekirjoittamaan tämän aloitteen — kuten aina ennen demokratiassamme, vain yhdessä voimme varmistaa Suomen turvallisuuden ja tulevaisuuden.

Presidentti Koiviston sanat siitä, että Suomen ulkopolitiikan keskeinen tehtävä on pärjätä, ovat yhä ajankohtaisia. Pärjääminen ei kuitenkaan tarkoita vain selviytymistä, vaan myös kestävää kehitystä, yhteisöllisyyden vahvistamista ja tulevaisuuden rakentamista. On löydettävä ratkaisuja yli puoluerajojen ja identiteettien, kuten olemme tehneet ennenkin. Suomi pärjää, kun me suomalaiset ymmärrämme, että yhdessä olemme vahvempia.

Ilman veteraanejamme emme olisi tässä. Ilman sodanjälkeisten sukupolvien sinnikkyyttä emme olisi nousseet tähän asemaan. Ilman tämän päivän kansalaisten ahkeruutta ja kekseliäisyyttä emme voi varmistaa tulevaisuuttamme. Jokaisen sukupolven tehtävä on jättää Suomi seuraaville parempana kuin he sen perivät. Meidän on kysyttävä itseltämme, mitä voimme tehdä synnyinmaamme eteen. Pienetkin teot voivat yhdessä synnyttää suuria muutoksia.

Suomi on pieni maa, mutta sillä on suuri sydän. Useimmiten pienet kynttilät valaisevat huoneen parhaiten, ja niin myös kansallinen tarinamme kantaa valoa ja toivoa siellä, missä maailmaa on pimeä.

Nauttikaamme itsenäisyyspäivästämme ylpeydellä ja kiitollisuudella, mutta samalla päättäväisyydellä jatkaa eteenpäin.

Suomi ei vain pärjää — se loistaa.

Etenkin silloin, kun puhallamme yhteen hiileen ja rakennamme kestävämpää tulevaisuutta.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

-Mika Aalola

Allekirjoita kansalaisaloite.