Pohjolan linnake nousee

Euroopassa on käynnissä historiallinen suunnanmuutos. Saksa, Suomi, muut Pohjoismaat sekä Puola ja Baltian maat rakentavat yhdessä sotilaallista vallia, joka ulottuu Pohjois-Atlantilta Itämerelle. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on herättänyt pitkään passiivisina pysytelleet valtiot varustautumaan tosissaan. Nyt ei ole enää puheiden, vaan tekojen aika. Euroopan rauha ei enää perustu toiveisiin, vaan rautaan, infrastruktuuriin ja ratkaisuvalmiuteen.

Tämä kehitys on perustavanlaatuinen: emme rakenna enää puolustusta kriisin varalle vaan turvallisuutta koko Euroopan vakauden kivijalaksi.

Nyt, kun EU on avannut rahoitusta ja NATO nostanut tavoitteitaan, alueen maiden turvallisuussatsaukset alkavat olla sillä tasolla, jolla olen vuosia hokenut niiden tulisi olla.

Saksa tavoittelee Euroopan vahvimman maavoiman rakentamista vuoteen 2031 mennessä. Puolustusbudjetti on nousemassa 3,5 prosenttiin BKT:sta – yli 150 miljardiin euroon vuodessa. Leopard 2 -panssarivaunuja, Boxer-miehistönkuljetusajoneuvoja ja Patria AMV -ajoneuvoja tilataan tuhansia kappaleita. Saksalainen puolustusteollisuus käy kolmessa vuorossa, ja perustuslakia on muutettu tiukkojen velkasääntöjen kiertämiseksi.

Liittotasavallan strateginen laskelma on selvä: ilman Euroopan puolustuksen perustaa Saksa ei voi olla turvallinen, eikä koko EU voi olla uskottava.

Bundeswehr ei enää kohta ole säästöpossu vaan sodankäyntikykyinen runkoyksikkö Naton eurooppalaiselle puolustukselle. Tämä helpottaa Pohjolan tilannetta ja vakauttaa Itämeren aluetta, jota Venäjän hybridioperaatiot häiritsevät.

Samalla Pohjois-Eurooppa nousee uudeksi turvatuksi etulinjaksi. Suomi on irtautunut Ottawan miinasopimuksesta ja rakentaa uudelleen kylmän sodan aikaista puolustustaan. Sota-ajan joukkojen vahvuutta ollaan kasvattamassa miljoonaan reserviläiseen vuoteen 2031 mennessä. Reserviläisarmeijan, asevelvollisuuden ja kattavan huoltovarmuuden yhdistelmä tekee Suomesta Naton uskottavimman mobilisoijan. Kyse ei ole vain varautumisesta, vaan kansallisesta tahtotilasta, jossa koko yhteiskunta tukee puolustuksen selkärankaa.

Ruotsi kasvattaa puolustusbudjettiaan kohti viittä prosenttia BKT:sta ja vahvistaa aktiivihenkilöstöään yli 100 000:een. Leopard-panssarivaunut ja CV90-rynnäkköpanssarivaunut päivitetään ja uusia tilataan satoja. Lisäksi Ruotsi rakentaa uudet mekaaniset prikaatit Pohjois-Ruotsiin ja laajentaa logistiikkakalustoaan sadoilla kuorma-autoilla.

Norja puolestaan lisää puolustusmenojaan merkittävästi, investoi ohjus- ja sukellusvenetuotantoon sekä rakentaa uusia tukikohtia ja väestönsuojia. Kongsbergin ohjustuotantoa kasvatetaan, ja Norja vahvistaa arktista rooliaan tilaamalla lisäsukellusveneitä ja laajentamalla merivalvontaa.

Tanska ottaa käyttöön sukupuolineutraalin asevelvollisuuden vuodesta 2026 alkaen. Varusmiespalveluksen kesto pitenee, ja palvelukseen kutsutaan sekä miehiä että naisia. Samalla Tanska perustaa yli 6 miljardin euron puolustuksen nopean rahoitusrahaston ja tilaa 25 uutta sotalaivaa Itämeren ja Arktisen alueen suojaamiseksi.

Yhteinen suunnittelu, operatiivinen yhteensopivuus ja nopea vastekyky ovat nyt todellisuutta, eivätkä ole enää paperin kulmia vaan kohta  itärajan dynaamista linnoittamista. 

Puola tekee Euroopan suurinta asehankintaohjelmaa: 1000 K2-taistelupanssaria, 600 K9-tykkiä, HIMARS-raketinheittimiä, Apache-helikoptereita ja FA-50-hävittäjiä. Sotilasbudjetti on jo noussut viiteen prosenttiin BKT:sta, ja tavoitteena on 300 000 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta. Puola rakentaa ”itäistä kilpeä” – betonibunkkereita, miinakenttiä ja tiedusteluverkkoja Venäjän vastaiselle rajalleen.

Samaa tekevät myös Baltian maat, jotka eivät enää jätä puolustustaan muiden varaan.

Liettua on aloittanut kotimaisten miinojen tuotannon vetäydyttyään Ottawan sopimuksesta. Tavoitteena on parantaa omaa puolustuskykyä ja samalla mahdollisesti tukea Ukrainaa.

Viro on aloittanut “Baltic Defence Line” -puolustuslinjan rakentamisen Venäjän vastaiselle rajalleen. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan 28 bunkkeria, miinoituksia ja syviä panssariesteitä.

Latvia puolestaan investoi kymmeniä miljoonia euroja rajaturvallisuuteen: uusia sensori- ja valvontajärjestelmiä, esteitä, tykistövarustelua sekä väestönsuojeluun liittyviä rakenteita.

Kaikki kolme maata ovat sitoutuneet nostamaan puolustusmenonsa vähintään kolmeen prosenttiin BKT:sta. Lisäksi ne suunnittelevat yhteisostona satojen CV90-rynnäkköpanssarivaunujen hankintaa yhdessä Ruotsin, Norjan ja Puolan kanssa.

Nyt on kyse Venäjä-rajan linnoittamisesta dynaamisella tavalla, johon liittyy mahdollisimman vankka raja-infrastruktuuri. Satsauksia logistiikkaan ja huoltovarmuuteen lisätään. Teollista pohjaa uudistetaan, jolla on myös positiivinen kansantaloudellinen vaikutus.

Tämä kaikki muodostaa uuden kokonaisuuden: Pohjoisen linnakkeen. Kyse ei ole enää yksittäisten maiden reaktioista, vaan strategisesti yhtenäisestä, toisiinsa kytkeytyvästä puolustuksellisesta kokonaisuudesta. Pohjolan linnake tukee koko Euroopan pelotetta ja lisää rauhan mahdollisuuksia.

Viesti Moskovaan on kirkas: Eurooppa ei enää elä turvallisuudessa toisten kustannuksella. Saksa varustaa, Suomi mobilisoi, Puola suojaa, Pohjoismaat valvovat ja Baltian maat tekevät sen, minkä ehtivät.

Uusi puolustusarkkitehtuuri ei perustu enää Yhdysvaltojen jatkuvaan läsnäoloon vaan Euroopan omaan selkärankaan – se tekee yhteistyöstä tasavertaisempaa, ei heikompaa. Eurooppaan rakentuu uuden tilanteen vaatiman tason pelote: kylmää kiveä, liikkuvaa voimaa ja yhteistä tahtoa.

Pohjoisen linnake ei ole linnoitus menneisyyttä vastaan. Se on vakuutus rauhan säilyttämiseksi. Tämä on Euroopan uusi normaali, koska paluuta vanhaan ei ole. 

– Mika Aaltola