Maailma siirtyy epäjärjestyksen aikaan – Suomen kannattaa lisätä valmiuttaan

Sääntöihin perustuva järjestys on yhä useammin loitsu kuin todellisuus. Elämme siirtymäkautta: vanha maailmanjärjestys horjuu, mutta uusi ei vielä kanna. Tilalle on nousemassa epäjärjestyksen monikerroksinen kudos – ja Suomi on sen reunasaumoissa. Siksi meidän kannattaa panostaa Pohjolan ja Euroopan turvallisuuteen.

Nykymaailmaa on yhä vaikeampi kutsua järjestykseksi. Käsitteet, kuten sääntöihin perustuva maailmanjärjestys, kuulostavat yhä enemmän nostalgisilta rituaalilauseilta kuin realistisilta kuvauksilta kansainvälisestä todellisuudesta. Emme elä järjestyksen ajassa, vaan murroksessa: vanha murtuu, uusi ei ole vielä muotoutunut. Historiallisesti tällaiset siirtymävaiheet ovat ilmenneet sotina, väkivaltana, katkenneina kauppavirtoina ja hallitsemattomina väestöliikkeinä. Mutta millainen tämä uusi epäjärjestys on? Sitä voi hahmottaa kuuden rinnakkaisen mallin kautta:

1. Anarkia – vahvat tekevät, mitä voivat

Thukydides kuvasi anarkiaa maailmana, jossa vahvat tekevät mitä voivat ja heikot mitä heidän on pakko. Hobbesin mukaan se on tila, jossa “ihmisen elämä on yksinäinen, köyhä, ilkeä, brutaali ja lyhyt.” Westfalenin rauhan jälkeinen Eurooppa tarjosi tästä esimerkin: hajautettu valta, vaihtuvat liittoumat ja jatkuva varustautuminen. Nykymaailmassa YK:n toimintakyvyttömyys kuvastaa samankaltaista tilaa – kun pysyvät jäsenet kyräilevät toisiaan, eikä Venäjällä tai Kiinalla ole syytä pelätä seurauksia. Kukaan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta.

2. Moninapainen epävakaus

Moninapainen järjestelmä ei synnytä vakautta, vaan pysyvää kilpailua. 1900-luvun alku muistuttaa nykyhetkeä: suurvallat tasapainoilivat ilman selkeää hierarkiaa. Tänään Yhdysvallat, Kiina, EU, Intia ja Venäjä muodostavat kilpailevia valtakeskittymiä. Keskinäisriippuvuus ei poista konfliktien riskiä – se vain tekee niistä arvaamattomampia ja seurauksistaan hallitsemattomampia.

3. Johtajuustyhjiö – Rooman ja Ottomaanien kaiku

Kun Yhdysvallat epäröi johtajuudessaan, järjestys rakoilee. Suurvallat, kuten Rooma ja Osmanien valtakunta, ovat historiassa kaatuneet ylikuormitukseen ja periferian kapinoihin. Trumpin ulko- ja turvallisuuslinjaukset korostavat tätä muutosta: liittoutumien arvoa kyseenalaistetaan, ja autoritaariset haastajat täyttävät syntyvää tyhjiötä.

4. Epävakaa kaksinapaisuus

Vaikka kaksinapaisuus voi tuoda järjestystä, sekin on epäjärjestyksen muoto. Kylmän sodan logiikka oli selkeä mutta uhkaava. Nykyinen Yhdysvaltain ja Kiinan välinen vastakkainasettelu on epämääräisempi: ideologiat ovat haalistuneet, taloudet kietoutuneet yhteen ja pelotevaikutus toimii epäsymmetrisesti – jos toimii ollenkaan.

5. Feodaalimainen pirstoutuminen

Keskiajan Euroopassa valta oli hajautunutta ja henkilöitynyttä. Tänään globaalit teknologiayhtiöt, miljardöörit, rikollisverkostot ja tekoälytoimijat muodostavat uuden vallankäytön kentän. Vastuu on hajallaan ja intressit moninaiset. Henkilösuhteet ratkaisevat jälleen, kuka pääsee neuvottelupöytään. Trumpin ympärillä nähtävä liehittely kuvastaa aikaamme: valtioiden välistä politiikkaa käydään yhä enemmän henkilökemioiden, ei instituutioiden, ehdoilla.

6. Harmaa sodankäynti – hybridivaikuttamisen aikakausi

Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt. Informaatiosota, kyberhyökkäykset, taloudellinen kiristys ja sijaissodat ovat nykypäivää. Venäjä, Kiina ja Iran toimivat kukin omilla hybridivaikuttamisen tasoillaan. Konfliktit eivät ala yhdellä iskulla – ne hiipivät harmaiden operaatioiden sumussa. Lähellä tapahtuvat operaatiot valmistelevat sotaa, kauempana ne pyrkivät estämään muita puuttumasta siihen.

***

Nykyinen maailman epäjärjestys ei asetu yhteen historialliseen muottiin. Kaikki kuusi mallia ovat läsnä samanaikaisesti. Vanha maailmanjärjestys on kuolemassa – uusi ei ole vielä syntynyt.

Suomi ei ole tilanteen passiivinen tarkkailija. Meidän on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa rakennettava kestävää puolustusta Venäjän varalta ja rauhan säilyttämiseksi. Tarvitsemme nopeita toimia kansallisten suorituskykyjen vahvistamiseksi, eurooppalaisen puolustusyhteistyön tukemiseksi ja NATO-suhteiden varjelemiseksi. Kun maailmanrattaat nytkähtävät uuteen asentoon, on parempi istua tukevasti – ja olla valmis ajamaan itse. Epäjärjestyksen maailmassa selviävät ne, jotka varaavat, vahvistavat ja varautuvat ajoissa.

– Mika Aaltola