Eurooppa tarvitsee uudistamista

Euroopan talous kyntää syvissä vesissä, ja sen virtaus tuntuu niin arjen hyvinvoinnissa kuin suurstrategisessa horisontissa. Vielä viisitoista vuotta sitten EU:n taloudellinen painoarvo oli suurempi kuin Yhdysvaltojen. Kestävä kasvu ja vakaus olivat realismia, eivät pelkkää toivoa. Velka supistui, talous kohosi. Nyt olemme toisin päin käännetyn tiimalasin edessä: se, minkä piti olla ylhäällä, onkin alhaalla – ja päinvastoin. Kilpailukykymme on murenemassa, kun Kiina ja Yhdysvallat jylläävät globaalin talouskartan valtasuonilla. Emme johda kehitystä, vaan jahtaamme.

Mutta historian liike ei ole ennalta kirjoitettu. Nyt on hetki tarttua ohjaksiin ja kääntää suunta.  Euroopan komissio juuri julkaisi kilpailukykykompassin – aloitteen, jonka tehtävä on palauttaa alueidemme, kaupunkiemme ja seutujemme taloudellinen elinvoima. Siihen sisältyy byrokratian keventämistä ja regulaation virtaviivaistamista. Markkinatalous tarvitsee sääntelyä, mutta ei hukuttamista paperipinoihin ja raskaisiin velvoitteisiin, jotka tukahduttavat kasvun. Aika vaatii ketteryyttä, ei raskaita ankkurikahleita.

Komission aloitteen yksityiskohdat hakevat vielä muotoaan, mutta suunta on oikea. On helpompi hidastaa kuin rakentaa uutta. Yksi virheellinen valinta voi jarruttaa innovaatioita vuosikymmeniksi. Oikein kohdennettu muutos voi sen sijaan avata väylän uuteen kestävään nousuun. Kilpailukyky ei ole vain 40 miljardin euron vuotuisia säästöjä. Se on turvallisuuden perusta. Ilman vahvaa taloutta emme rakenna puolustuskykyämme, emme torju geopoliittisia riskejä, emmekä takaa Euroopalle strategista asemaa maailmassa, jossa suurvaltakilpailu kiihtyy.

Taloudellinen kilpailukyky rakentuu pitkälti investointien, tuottavuuden ja innovaatioiden varaan. Euroopan on kyettävä houkuttelemaan pääomia ja investointeja, jotta se voi kilpailla teknologisessa kehityksessä ja tuotannon tehokkuudessa muiden talousmahtien kanssa. Samalla julkisen talouden kestävyys on turvattava, sillä liian suuri velkaantuminen vie liikkumavaraa tulevilta sukupolvilta ja altistaa Euroopan ulkoisille shokeille. Suurin pääomamme on kuitenkin rahaa suurempi: se on kansalaistemme osaamisessa. Nyt on aika antaa oikeat eväät ja hyödyntää tietotaitoamme. Innovaatioita ei synny ilman rohkeaa kokeilua ja ajattelun vapautta. Jos jätämme hyödyntämättä sen potentiaalin, jonka koulutettu ja osaava kansakunta voi tuottaa, emme ainoastaan polje paikallamme, vaan taannumme.

Meidän on päätettävä, haluammeko olla pelinappuloita vai pelintekijöitä. Nyt meillä on mahdollisuus luoda Eurooppaan vahva puolustus- ja pääomayhteisö, joka yhdistää talouden, teknologian ja strategisen ajattelun. Kasvun ja turvallisuuden ei tule olla erillisiä sfäärejä, vaan toisiaan ruokkivia voimia. Riippuvuuksien vähentäminen, uusien innovaatioiden tukeminen ja itsenäisen talousstrategian rakentaminen ovat elintärkeitä askelia Euroopan tulevaisuudelle.

Kilpailukykykompassi ei ole objektiivisesti täydellinen politiikka. Mutta se on aloitus. Yksityiskohdista voi kiistellä, mutta perusajatus on tismalleen oikea. Tässä ajassa kysymys ei ole vain siistimmistä taseluvuista tai kevyemmästä byrokratiasta, vaan laajemmasta taloudellisesta ja poliittisesta eläväisyydestä. Kysymys kuuluu: mitä me voimme tehdä, jotta kylät, kaupungit ja valtiot Euroopassa kukoistavat? Emme voi odottaa, että joku muu rakentaa meidän tulevaisuutemme. Se on tehtävä itse, hiat käärittyinä ja selkäsuorana.

Uskon kyllä, että Eurooppa näkee vielä parempia päiviä. Mutta tiedän, ettei se tapahdu itsestään. Tämä on alku, mutta matka on vielä edessä. Se tie on käveltävä, ei ainoastaan sanoin, vaan myös teoin.

– Mika Aaltola